ANNA LIISA. Ei, enhän minä sitä tarkoittanut.

 

JOHANNES. Vaan mitä sitten?

 

ANNA LIISA. Muuta se oli. Selitämmähän joskus toiste.

 

MIKKO. No, kuinka käy? Suoriutuuko hän täältä hyvällä, vai—?

 

JOHANNES. Ei, tämä menee tosiaan liian pitkälle.

 

ANNA LIISA. Mene, hyvä mies, mene!

 

JOHANNES. Sinä yhdyt häneen ja ajat minut pois?

 

ANNA LIISA. Enhän minä aja—pyydän vaan.

 

JOHANNES. Yhdentekevä. Sinä kumminkin tahdot jäädä hänen kanssaan kahdenkesken. Ja sitä minä suuresti ihmettelen.

 

ANNA LIISA. Menisit vähäksi aikaa vaan. Että hän saa sanoa sanottavansa

Eikö niin, Mikko? Vähäksi aikaa—tyydythän siihen?

MIKKO. Viipyköön vaan yksin tein.

 

JOHANNES. Minä en lähde.

 

MIKKO. Etkö lähde?

 

JOHANNES. En.